Elettiin elokuun puoltaväliä. Olin juuri monena päivänä miettinyt, että partio olisi niin hieno homma meidän nuorimmille pojille. He ovat innokkaita ja kekseliäitä metsässä liikkujia ja nauttivat retkeilystä. Olin suunnitellut ottavani yhteyttä johonkin lippukuntaan ja selvittäväni, mitä kautta he pääsisivät mukaan partiotoimintaan. Vielä en tiennyt mikä olisi paras tie, koska itselläni ei ollut partiosta juurikaan kokemusta. Olin ainoastaan ollut puoli vuotta sudenpentuna ala-aste ikäisenä. Samoihin aikoihin mielessäni pyöri myös toive Taivaan Isän johdatuksen vahvistumisesta entisestään arjen askareiden keskellä.
Sattuipa sitten käymään niin, että kaupassa kohtasin Terhi Jouppilan. Hän kysyi minulta, miten uusi työni on lähtenyt matkaan ja millaiset ovat tuntemukset. Huomasin kertovani Terhille innoissani siitä tunteesta, mitä elämäntehtävän äärellä eläminen tuottaa. Sen voima on niin valtava. Vaikka olisi illalla kuinka väsynyt, aamulla herää uutta voimaa täynnä. Joka päivä on armo uus. Terhi puolestaan kertoi minulle, että hänellä on samanlaista sydämenpaloa partiota kohtaan. Hänen sanojaan oli ihana kuulla. Niissä oli voimaa. Kun kuulee toisen ihmisen puhuvan siitä mikä on sy
däntä lähellä, se sama tunne tarttuu itseenkin. Into ja voima lisääntyvät, kun niitä jakaa toisen kanssa.
Sarka-Versojen toimintaan kuuluu oleellisena osana elämän totuuden etsiminen. Sen kannustamana minäkin päätin olla rohkea ja lähteä katsomaan Akela-kurssille, että olisiko minusta partiojohtajaksi yhdessä Terhin kanssa. Ohessa olevasta kuvasta näkyy hyvin se, kuinka partiossa jokaisella palasella on oma erityinen osansa kokonaisuudessa. Minulle selvisi, että haluan olla kasvamassa partiolaiseksi yhdessä sudenpentulauman kanssa. Päätöksen tukena oli myös se ilo, mitä meidän pojat osoittivat tiedosta, että äidin kanssa yhdessä aloitetaan partiotoiminta.
Ja ilo vain lisääntyy päivä päivältä. Jokainen koloilta ja retki on tuonut välillemme uusia yhteisiä miettimisen aiheita. Poikia puhuttaa kovasti partiomenetelmä ”Sudenpentu tekee pieniä, lyhytkestoisia palveluja tai tekoja toisten hyväksi”. He huomaavat arjessa hetkiä, jolloin ovat itse tekemässä niitä tekoja tai kun joku toinen niitä tekee. Heidän silmänsä ovat avautuneet entisestään tälle tärkeälle arvolle. Ja minä äitinä saan seurata tätä ihanaa kasvua ihan läheltä. Ilo lisääntyy myös siitä, että tiedän monen muunkin vanhemman saavan nauttia kotona monenlaisista oivalluksista, joita lapset koloilloista tuliaisina kotiin tuovat.
Mielessäni mietin: ”Kiitos Taivaan Isä, että ohjasit meidät tapaamaan Terhin kanssa ja annoit minun päästä tällaisen ilon lähelle, jota partiotoiminta lapsille tuo”.
Sanna Leppälä
Kirjoittaja on toinen Sarka-Versojen Tulikärpäset-lauman Akeloista
(Tämä kirjoitus on aiemmin julkaistu Seinäjoen Vapaaseurakunnan Seurakuntaviestissä joulukuussa 2015)