Lähdettiin Kettu-vartion kanssa retkelle perjantaina 9.9. klo 17.30. Tätä retkeä oli kovasti odotettu, että päästäisiin nukkumaan ulos riippumattoihin. Etukäteen vähän jännitti tuleeko kylmä yö ja pystyykö riippumatoissa nukkumaan.
Perillä kannettiin ensin tavaroita Houskulle. Kukaan ei tällä kertaa tippunut sillalta, jee! Sitten ruvettiin väsäämään riippumatoille paikkaa ja sadesuojia paikoilleen, mihin menikin varmaan yli kaksi tuntia. Aapo sytytti jo kotaan tulta ruuanlaittoa varten. Tehtiin nuotioperunoita kinkkumaissitäytteellä ja sen lisukkeena oli makkaraa. Jälkkäriksi paistettiin vaahtokarkkeja ja syötiin omia herkkuja.
Iltahartaudessa keskusteltiin siitä, että Jumala on antanut meille jokaiselle erilaisia taitoja. Sen kunniaksi taiteiltiin upeita tinakoruja tulen äärellä. Perunaan sai kovertaa haluamansa kuvion, johon sulatettiin kauhalla tinaa. Tehtiin mm. risti-, sydän-, kolmio- ja pisarakuvioita. Koruista tuli hienoja, kaikille omanlaisensa. Todettiin että oli kiva valaa tinaa! Korun voi kiinnittää vaikkapa partiohuiviin muistoksi tästä retkestä.
Pilkkopimeä yö laskeutui noin kympiltä. Oli positiivisesti jännittävää mennä nukkumaan riippumattoihin. Yhtään ei pelottanut ja ärsyttävät hirvikärpäsetkin pysyivät yöllä hyvin loitolla hyttysverkkojen ansiosta. Pari lyhtyä jätettiin valaisemaan pimeää yötä ja se loi lämmintä tunnelmaa. Pääosin kaikki nukuttiin hyvin, vaikka yöllä jotkut heräilivät pari kertaa. Fiilis upeassa riippumattokylässämme oli mahtava! Tätä tehdään kyllä toistekin!!
Aamupalaksi syötiin virkeinä leipää ja nautiskeltiin lämmintä kaakaota. Ruuaksi kokattiin pussiretkimuonaa tonnikalan kera, makkaraa ja jälkkäriksi taas.. mitäpä muuta kuin vaahtokarkkeja! Ruokailujen välissä ohjelmassa oli puroseikkailua ja nikkarointia, jonka tuloksena syntyi ruokailuvälineteline ja puuvene nimeltään ”kettu-paatti jorpakkoon”.
Kotiinlähtöaikaa myöhennettiin ensin parilla tunnilla, kun ei maltettu lähteä kotiin. Lopulta jäätiin Houskulle koko päiväksi nauttimaan luonnosta ja ystävien seurasta. Riippumattokylä jätettiin paikoilleen odottamaan seuraavan yön retkeilijöitä eli lippukuntamme samoajia. Partioretkellä oli taas kivaa!
Jutun kirjoittajina tarpojat Aapo, Annukka, Sara ja Sini sekä luotsi Terhi