Eräkettujen majakkavaellus 24.-26.5.2024

posted in: Ajankohtaista | 0

Eräkettujen majakkavaelluksen raportti:

Eräketut ovat tehneet koko talven ajan selviytymistarppoon kuuluvia aktiviteetteja ja tämä huipentui majakkaan. Majakassa tarpojavartio pääsee kokeilemaan tarpon aktiviteeteissa oppimiaan taitoja käytännössä. Yhtenä majakka-vaihtoehtona on kahden yön vaellus ja päätimme suorittaa sen.

Perjantaina 24.5. suuntasimme auton nokat kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Edellispäivänä oli kokoonnuttu kololle ja pakkailtu tavaroita yhdessä valmiiksi. Valmiiksi oli myös suunniteltu vaelluksen kohde, reitti, ruokalista sekä turvallisuuteen liittyviä asioita.

Matkaan päästiin perjantaina vasta alkuillasta. Siksi oli jo valmiiksi suunniteltu, että ensimmäinen yöpymispaikka on lähellä parkkipaikkaa. Ajoimme siis ensimmäiseksi Kirkas-Soljaselle, missä on aika iso telttailualue. Sinne pystytimme ensimmäisen leirin ja söimme iltaruuaksi tonnikalapastaa.

Ilta venyi myöhälle, kaikkia jännitti eikä uni meinannut ensimmäisenä yönä tulla. Aamulla heräsimme kuitenkin kahdeksan aikoihin ja valmistimme yhdessä aamupalaksi kaurapuuroa. Puuron kanssa oli hilloa ja/tai voisilmä. Mukana oli myös edellispäivänä valmiiksi keitettyjä kananmunia sekä leipää, mikäli edellä mainitut eivät olleet riittävä aamupala. Kahvia ja kaakaotakin keitettiin. Aamupalan jälkeen purettiin leiri ja pakattiin rinkat valmiiksi seuraavaa etappia varten.

Kirkas-Soljasella oli samaan aikaan leiriytymässä rippikouluryhmä. Sekä heillä että meillä oli tarkoitus patikoida Kauhalammille toiseksi yöksi. Kyseinen paikka on kuitenkin niin pieni, että kahta isoa ryhmää ei sinne yhtäaikaa mahdu. Neuvottelimme rippikoulun vetäjien kanssa asiasta ja päätimme, että me voimme mennä Liesijärvelle toiseksi yöksi. Päätimme vielä valmistaa ja syödä lounaan Kirkas-Soljasella ja lähteä vasta sen jälkeen liikenteeseen. Lounaaksi syötiin nuudelipataa. Jälkkäriksi oli suklaakeksejä.

Juomavesi tuotti päänvaivaa leiripaikan vaihtuessa. Kauhalammilta olisi ollut lyhyt matka vesipisteelle, Liesijärveltä sinne taas oli useita kilometrejä. Rippikoulun vetäjä tiesi kertoa, että autolla pääsee muutaman sadan metrin päähän Liesijärvestä. Pohdimme, lähdenkö minä kuskaamaan vettä autolla toisten patikoidessa, vai kannammeko vedet mukanamme. Päätimme ottaa haasteen ja kantaa vedet mukana. Täytimme vesikanisterit autoni perällä olevista lähdevesitonkista (minun tonkissa ei ollut kahvoja, joten niitä olisi ollut mahdotonta kantaa pitkää matkaa). Keksimme alkumatkasta jo tehdä maassa lojuvista irto-oksista kantokahvat. Niiden avulla kantaminen oli helpompaa ja taakan pystyi jakaa kahdelle.

Timo ja Pekka kantoivat isoimmat kanisterit ja pojat kantoivat pienempiä kanistereita kaksi poikaa kerrallaan. Vuoroa vaihdettiin ettei kukaan väsy liikaa. Matkanteko oli hidasta mutta meillä ei ollut mihinkään kiire! Huilattiin usein ja otettiin vesihörppyjä ja syötiin pientä välipalaa.

Liesijärvelle saapui joukko väsyneitä mutta tyytyväisiä vaeltajia. Liesijärvellä oli ruuhkaa, mutta saimme kuitenkin teltoille hyvät paikat. Pystytimme ensin leirin ja sitten pidimme huilitauon. Patikointi kanistereiden kera oli ottanut vähän kaikkien voimille. Päivälliseksi valmistimme muusia ja possukastiketta. Loppuilta otettiin rennosti. Aikaa lepäämiseen tarvittiin. Myöhemmin illalla Timo keksi pistää pystyyn vaellusolympialaiset. Yhdessä mietimme siihen sopivia lajeja. Ehdotuksia oli laidasta laitaan, valitsimme joitakin sopivimmista.

Päivällinen oli ollut niin tuhti, että juuri kukaan ei halunnut isompaa iltapalaa. Laitoimme tarjolle leipää, voita ja keksejä. Illalle oli suunniteltu lettukestit, mutta ne jäivät välistä kun kellään ei ollut oikein nälkä. Tänään uni taisi tulla kaikille nopeammin kuin edellisiltana.

Sunnuntaiaamuna kokattiin aamupalaksi Kaurapuuroa hillon kera, kahvia ja kaakaota. Leipääkin oli tarjolla, mutta pelkän ylähuulen kera, koska allekirjoittanut oli unohtanut toisen voipaketin autoonsa… hapankorppu maistui silti pelkiltäänkin. Aamupalan jälkeen pakattiin leiri kasaan ja lähdettiin patikoimaan takaisin Kirkas-Soljaselle. Nyt matka sujui nopeasti ja helposti kuin kanisterit olivat tyhjiä.

Kirkas-Soljasella valmistimme vielä lounaan. Sunnuntain lounaaksi jokainen sai kokeilla itse valitsemaansa valmista retkiruoka-annosta. Nämä survival-retkiruuat ovat siis pakastekuivattuja ruokia, joihin tarvitsee vain lisätä kuuma vesi ja hauduttaa 10-15 minuuttia. Niiden hyvä puoli on helppous. Ne ovat kevyitä, vievät vain vähän tilaa ja niissä on huomioitu vaelluksella tarvittava energia ja ravintoaineet. Huonona puolena on hinta. Tällä hetkellä tällainen ruokapakkaus maksaa noin 10 euroa kappale. Jos koko vaelluksen ruuat on näitä pakkauksia niin hintaa tulee nopeasti. Poikien mielestä nämä retkiruuat olivat yllättävän hyvän makuisia.

Vaelluksesta taisi jäädä kaikille hyvä mieli, koska suurin osa olisi halunnut olla vielä yhden yön Kirkas-Soljasella. Tämä ei kuitenkaan tässä kohtaa onnistunut: kaikilla oli seuraavana päivänä joko koulu- taikka työpäivä. Aiomme silti tehdä uusintareissun sopivan tilaisuuden tultua. Moni oli myös valmis pitempään vaellukseen, jopa viikon mittaiseen.

Vinkiksi muille ryhmille: jaoimme porukan heti alussa kolmeen ryhmään. Ryhmät osallistuivat ruuanlaittoon ja tiskaukseen vuorotellen niin, että ensin ryhmä 1 oli ruuanlaittovastuussa, sitten ryhmä 2 ja sitten ryhmä 3. Vuorot kiersivät ruuanlaitossa, tarjoilussa ja tiskaamisessa koko vaelluksen ajan. Näin kukin pääsi kantamaan vastuuta ruokahuollosta ja siivouksesta sekä omalla vuorollaan myös tulemaan valmiiseen pöytään. Henkilökohtaiset ruoka-astiat kukin tiskasi aina itse. Tämä sujui ryhmällä erinomaisesti! Muutoinkin kaikki sujui hienosti ja pojat olivat erittäin taitavia kaikissa annetuissa tehtävissä. Majakka on siis heidän osaltaan onnistuneesti suoritettu!

Seuraavalla kertaa huomioon otettavia asioita: Vesihuoltoa voisi miettiä vielä tarkemmin. Vedensuodattimet voisivat olla erinomainen valinta reissulle. Lisäksi onki kannattaisi aika pitää varalta mukana: tällä reissullakin olisi ollut onkimismahdollisuus.

 

Kynän varressa juttua rustaili Katja